Luulin, että olisin merkinnyt sinulle enemmän. Luulin, että oikeasti rakastit minua. Mutta miksi valehtelit, et rakastanut minua, vaikka niin väitit ja minä uskoin. Niin paljon satutat minua yhä uudelleen ja uudelleen, kun sinutt toisen sylistä löydän. Olin sinulle vain yksi kaunis hetki tämän kaiken keskellä. Taas yksinään pimeydessä istun, itken ja mietin, kuinka olisinkaan halunnut vaan olla sinulle se kaikista tärkein. Joka hetki uudelleen ajattelen kuolemaa. Joka hetki yhä enemmän vihaan itseäni. Kyyneleet muuttuvat vereksi, enkä pysty enää ajattelemaan kunnolla. Mutta yhä pakko jatkaa eteenpäin, vaikka sattuu niin, että en haluaisi elää ilman sinua.<3
