Aamu aurinko nousee, saa taas yöiset painajaiset katoamaan. Valonsäde osuu ikkunaan ja heijastaa valon kasvoihini. Silmäni ovat turvonneet itkemisestä ja kaikki näyttää sumealta. Nousen ylös sängyltä ja katson peiliin, näen vain mörön. En ole kaunis, vaikka niin väitetään. En ole ihana, vaikka se on sanottu minulle monta kertaa. Masentuneen ihmisen maailmankuvaan kai kuuluu, se että ei näe missään mitään hyvää. Jos vain joskus löytäisin omaan elämäänikin nousevan aamun, joka hukuttaa pahuuden, niin ensimmäisen kerran elämässäni kaikki voisi olla hyvin.<3
