Tunnen henkilön, joka sairastaa masennusta. Tunnen henkilön, jonka pelkään tappavan itsensä, mutta mistään hinnasta häntä en antaisi pois. Tiedän, miltä tuntuu kun maailma sortuu ja jää yksin. Aina kuitenkin on olemassa joku, joka välittää vaikka siihen ei uskoisikaan. Aina pitäisi vain jaksaa kävellä eteenpäin, vaikka ei haluaisikaan. Mutta kyllä joskus se elämänilo löytyy ja vaikka ei olisi mitään syytä jatkaa enää, niin kannattaa sitten etsiä syytä miksi jatkaa. Älä anna mun luovuttaa.♥
